Nyt on neidiltä tullut vahvoja toiveita päästä aurinkorantailemaan. Itse en ole koskaan moista halunnut/ajatellut. En edes Suomessa voi olla auringossa, kun punapigmenttisenä palamisvaara x 10.
Olen ajatellut, että joko kaupunkilomaa, tai tuollaista retkeilymajameininkiä, se olisi mun juttu.
Toinen toive hänellä on joku huvipuisto. Toisaalta puheissa hänellä jossain välissä vilahtaa Pariisi jossain välissä Sveitsi.
Täytynee joka toinen vuosi kunnioittaa hänen halujaan ja joka toinen minun. Täydellisestihän ne eivät mene ristiin, jos eivät täydellisesti yhteenkään.
Paras hyötysuhde matkalle voisi olla rantakohde, tivolimeiningissä olen niin rajoitettu pyörijäkaveri. Ehkä sitten sinne, kun Emilia itse pääsee joka laitteiseen, ettei tarvitse seuralaista.
Mutta keskustelua jatketaan....
