Entäpä aurinkoranta?

Nyt on neidiltä tullut vahvoja toiveita päästä aurinkorantailemaan. Itse en ole koskaan moista halunnut/ajatellut. En edes Suomessa voi olla auringossa, kun punapigmenttisenä palamisvaara x 10.
Olen ajatellut, että joko kaupunkilomaa, tai tuollaista retkeilymajameininkiä, se olisi mun juttu.
Toinen toive hänellä on joku huvipuisto. Toisaalta puheissa hänellä jossain välissä vilahtaa Pariisi jossain välissä Sveitsi.

Täytynee joka toinen vuosi kunnioittaa hänen halujaan ja joka toinen minun. Täydellisestihän ne eivät mene ristiin, jos eivät täydellisesti yhteenkään.

Paras hyötysuhde matkalle voisi olla rantakohde, tivolimeiningissä olen niin rajoitettu pyörijäkaveri. Ehkä sitten sinne, kun Emilia itse pääsee joka laitteiseen, ettei tarvitse seuralaista.

Mutta keskustelua jatketaan....

Kesän suunnitelmista

Risteily meni oikein hyvin. Käytiin kaksi tuntia polskimassa laivan saunaosastolla. Aluksi oli oikein mukavaa, ei ketään muita. Saatiin uida ja hyppiä omassa rauhassa. Viimeisellä tunnilla tuli jo muitakin, ja allasosasto, kun oli pieni...häivyimme vähin äänin.
Yöllä ei tullut juurikaan nukutuksi minulla. Käsittämätöntä laivankäytävämeteliä. Äijät huuteli naisten perään, tuhannen humalassa.
No sain ainakin mietittyä itsekseni tuota kesän matkaa, ja olen ehdottomasti nyt sitä mieltä, että ulkomaille suuntaamme. Nyt kun neiti on päässyt reissaamisen makuun, ei ole
hänelle oikein, että tuosta pienestä huvista joutuisi luopumaan. Käyn sitten äitiäni hoitamassa viikoilla, jolloin tytär on isällään.

Tänään risteilylle

Emiliaa jännittää jo kovin. Päästään makoisten pöytien ääreen syömään. Onnekkaasti kumpikin tykätään.

Kesän matka voinee saada uuden suunnan, liekö ihan kotimaan matkailuksi menee ja Rovaniemi olisi kohteena. Sain tänään puhelun veljeltäni, joka on vanhempiemme luona Rovaniemellä joulua viettämässä. Äitini alzheimer alkaa olla siinä vaiheessa, että jokainen liikenevä vapaa pitänee viettää pohjoisessa.
Tänään kyllä tuo tieto itketti, ei surua, vaan harminitkua.
Onhan se tietysti matkailua tuokin, nähdä ihmisen mielen hämärtyminen ja paluu täydelliseen toimimattomuuteen. Harmittaa kyllä, ihminen, joka kuitenkin aikanaan huolehti itsestään, tykkäsi opiskella jne. Mutta yllättävä elämäähän tämä on, jokaisella voi olla moinen edessä.

Uuden matkan suunnittelua

kunkahan monta kertaa tässä syksyn ja talven aikana on emilia maininnut, että äiti mulla on ikävä Skotlantiin. TV ohjelmista hän on bongannut maitopurkkeja ja muita juttuja, jotka siellä viime reissulla tuli tutuiksi.
olin jo tipalla tilaamassa ensikesäksi samanmoiset lennot, nyt kutenkin tarkoituksena olisi viipyä kaksiviikkoa. Vielä en sitä tehnyt, hinnat kun tuntuvat vaihtelevan viikosta toiseen. Pitää odottaa sitä oikeaa saumaa.
Toisaalta pitää vielä tarkasti miettiä tuo kohde, olisiko se heti uudestaan Skotit, vai ehdkä yhtenä vuonna jotain muuta ja sitten seuraavana akaisin Skotlantiin. Emilia kun ei vielä ole tottunut matkaamaan, niin oppisi, että myös muita paikkoja on.

Pientä matkakuumeen laukaisua on luvassa joulun jälkeen. Pistäydymme lyhyellä risteilyllä. Ihan vaan Helsinki - Tallinna, mutta saahan siellä syödä mukavasti.

Lomakuvien organisointi

No nyt on saatu kuvia pienenettyä ja liitettyä Flickeriin ja kartalle.
Jos haluis tarkemmin noita karttaan liittää, pitäisi kyllä laittaa vähän osoitteita ylös- Oli mieletön määrä kertynyt näpäköitä englantilaispuutarhakuvia.. nyt jos niitä lätkisi tuonne, niin kyllä menevät aika lailla sattumanvaraisesti.
Pitänee kattoa, jos joku päivä olisi tuohonkin energiaa.

ja yksi päivä lisämatkaa

Eli tarkoitushan oli palata Suomeen Edinburghista sunnuntaina illalla. Vaan lentomme oli myöhässä, joten jouduimme yöpymään yon Frankfurtissa. Emilia itkasi hetken lentokoneessa, kun kuuli, ettei pääsekkään kotiin koirien luokse.
Oli aika järkyttävää todeta ihmisten käyttäytyminen, kun odotettiin busseja hotelliin(meitä oli siis pajon, myöhästyneitä, Lufthansan kustantamia yöpyjiä)
Järkyttävällä tavalla aikuiset rynnivät ja polkivat toisiaan maahan. Rynnivät jopa pikkubussin takaluukusta sisään ja pomppivat penkkien yli. Kyllä siinä tällainen pohjoisen kasvatti katsoi hämmästellen, kun värikkäät latinot vai mitkä lie espanjiilot veivät paikkoja. Ei puhettakaan mistään, että annetaanpa lasten mennä ensin, tai vaikka jonossa vuoroa kukin odottaisi.
No muuten viimeinen päivä Edissä oli todella mukava. Löytyi jopa kahvila/ruokapaikka missä nuoret skottitarjoilijat olivat kohteliaita ja mukavia.
Muuten voin sanoa matkalta, että oli todella mukava huomata, kuinka avuliasta porukkaa skoteissa oli. En tiedä johtuiko siitä, että itse on nainen, kun aina löytyi joku mies auttamaan, jos vähänkin karttaa vilautti, tai laukkuja nosteli. No mukava maku jäi, ja ehdottomasti palataan uudestaan. Jos vaikka Edistä länteen päin katsastamaan maisemia.

Edinburgh

Nain viimeisen paivan kunniaksi otettiin youthhostelin aamiainen. E soi kylman mannermaisen ja mina skottilaisen munineen makkaroineen ja pekoneineen. Huh. En ihmetele lehdissa olleita juttuja ylipainoisista skottinaisista. Kylla sita itsekin saisi mahtavat vatsamakkarat aikaiseksi, viela olemassa olevien paalle, noilla sapuskoilla.
Tanaan kierrelleaan ja kaarrellaan. Pitaa vieda kamat sailoon Weaverlyn asemalle.