Kesän matkat

Nonhin, ollaanhan sitä mietitty, jos mitä vaihtoehtoja.
Ensimmäinen pieni pyrähdys tulee tehtyä kesän eka viikolla Tallinnaan. Eli ei mikään varsinainen matka, mutta mukava "vaihtelu virkistää" -pyrähdys.

Entäpä se ulkomaa. Olen nyt vakavasti päätynyt kokeilemaan tuollaista pikalähtöä. Eli muutamaa päivää ennen kuin ollaan lähdössä, otan randominan jonkun matkan. Aurinkoon tietenkin, kuten Emilia toivoi.
Aurinkolomamatkaan tuli jo siten valmistauduttua, että ostin uuden isomman matkalaukun, sellaisen, mitä nuo turistut tuntuvat vetävän perässään. Eihän sinne aurinkokohteeseen kehtaa oikein rinkkameiningillä mennä.

Rovaniemen reissu oli menestys

Mahtava reissu, jopa niin mahtava, että Emilia alkoi miettimään ensi kesän matkavaihtoehtona kahden viikon Rovaniemipläjäystä...mutta kuten aiemmin todettu, keskustelua jatketaan.

Todellakin hiihtolomalla ehdittiin hiihtää ja ulkoilla.
Mielettömän mukavaa oli päästä moottorikelkkailemaan ja laavuilemaan ystäväpariskunnan kanssa.



Myös sukulaisia tuli nähtyä oikein urakalla. Jopa erästä Vantaalla asustelevaa, jota siis ei todellakaan täällä Hesassa tule koskaan nähtyä. Myös yhtenä yllätyksenä tuli Emilian luokkalainen Oulunkylän ala-asteelta äitinsä kanssa vastaan paikallisessa ostoskeskuksessa. Olivat myös sukuloimassa Rovaniemellä.

Muuten reissu meni siis vallan positiivisesti (löytyi sairaan hyvä tee-kauppa, suosittelen kaikille, voi tilata myös postitse tuotteita http://www.mandragora.fi/)

Emilia manitsi vika päivänä, että tulee ihan posket kipeäksi, kun täällä tuntuu että kaikki hymyilee ja itsekin tulee hymyiltyä.

No nyt ollaan takaisin totisessa Hesassa, pitää yrittää muistaa tuo hymy.

Hiihtoloman välimatkailua

Tällä kertaa olemme menossa Rovaniemelle. Toivon todella, että Emilia pysyisi terveenä.
Mietiskelin tuossa ja aamulla kyselin, joko häntä kiinnostaisi pujottelu. Suostuu lähtemään, jos minä olen mukana.
Pitää vähän tsekkailla Ounasvaaran tarjontaa.
Voisihan ne kamat vain vuokrata, vaan omat taidot on kyllä todella ruostuneet.
Viimeksi 14 kesäisenä olen puikkaroinut, ja silloinkin miellään vain metsä/kumparelaskua.

No jotain lumi/metsä hommaa on kyllä keksittävä, jää mukava muisto.

Entäpä aurinkoranta?

Nyt on neidiltä tullut vahvoja toiveita päästä aurinkorantailemaan. Itse en ole koskaan moista halunnut/ajatellut. En edes Suomessa voi olla auringossa, kun punapigmenttisenä palamisvaara x 10.
Olen ajatellut, että joko kaupunkilomaa, tai tuollaista retkeilymajameininkiä, se olisi mun juttu.
Toinen toive hänellä on joku huvipuisto. Toisaalta puheissa hänellä jossain välissä vilahtaa Pariisi jossain välissä Sveitsi.

Täytynee joka toinen vuosi kunnioittaa hänen halujaan ja joka toinen minun. Täydellisestihän ne eivät mene ristiin, jos eivät täydellisesti yhteenkään.

Paras hyötysuhde matkalle voisi olla rantakohde, tivolimeiningissä olen niin rajoitettu pyörijäkaveri. Ehkä sitten sinne, kun Emilia itse pääsee joka laitteiseen, ettei tarvitse seuralaista.

Mutta keskustelua jatketaan....

Kesän suunnitelmista

Risteily meni oikein hyvin. Käytiin kaksi tuntia polskimassa laivan saunaosastolla. Aluksi oli oikein mukavaa, ei ketään muita. Saatiin uida ja hyppiä omassa rauhassa. Viimeisellä tunnilla tuli jo muitakin, ja allasosasto, kun oli pieni...häivyimme vähin äänin.
Yöllä ei tullut juurikaan nukutuksi minulla. Käsittämätöntä laivankäytävämeteliä. Äijät huuteli naisten perään, tuhannen humalassa.
No sain ainakin mietittyä itsekseni tuota kesän matkaa, ja olen ehdottomasti nyt sitä mieltä, että ulkomaille suuntaamme. Nyt kun neiti on päässyt reissaamisen makuun, ei ole
hänelle oikein, että tuosta pienestä huvista joutuisi luopumaan. Käyn sitten äitiäni hoitamassa viikoilla, jolloin tytär on isällään.

Tänään risteilylle

Emiliaa jännittää jo kovin. Päästään makoisten pöytien ääreen syömään. Onnekkaasti kumpikin tykätään.

Kesän matka voinee saada uuden suunnan, liekö ihan kotimaan matkailuksi menee ja Rovaniemi olisi kohteena. Sain tänään puhelun veljeltäni, joka on vanhempiemme luona Rovaniemellä joulua viettämässä. Äitini alzheimer alkaa olla siinä vaiheessa, että jokainen liikenevä vapaa pitänee viettää pohjoisessa.
Tänään kyllä tuo tieto itketti, ei surua, vaan harminitkua.
Onhan se tietysti matkailua tuokin, nähdä ihmisen mielen hämärtyminen ja paluu täydelliseen toimimattomuuteen. Harmittaa kyllä, ihminen, joka kuitenkin aikanaan huolehti itsestään, tykkäsi opiskella jne. Mutta yllättävä elämäähän tämä on, jokaisella voi olla moinen edessä.

Uuden matkan suunnittelua

kunkahan monta kertaa tässä syksyn ja talven aikana on emilia maininnut, että äiti mulla on ikävä Skotlantiin. TV ohjelmista hän on bongannut maitopurkkeja ja muita juttuja, jotka siellä viime reissulla tuli tutuiksi.
olin jo tipalla tilaamassa ensikesäksi samanmoiset lennot, nyt kutenkin tarkoituksena olisi viipyä kaksiviikkoa. Vielä en sitä tehnyt, hinnat kun tuntuvat vaihtelevan viikosta toiseen. Pitää odottaa sitä oikeaa saumaa.
Toisaalta pitää vielä tarkasti miettiä tuo kohde, olisiko se heti uudestaan Skotit, vai ehdkä yhtenä vuonna jotain muuta ja sitten seuraavana akaisin Skotlantiin. Emilia kun ei vielä ole tottunut matkaamaan, niin oppisi, että myös muita paikkoja on.

Pientä matkakuumeen laukaisua on luvassa joulun jälkeen. Pistäydymme lyhyellä risteilyllä. Ihan vaan Helsinki - Tallinna, mutta saahan siellä syödä mukavasti.