Emiliaa jännittää jo kovin. Päästään makoisten pöytien ääreen syömään. Onnekkaasti kumpikin tykätään.
Kesän matka voinee saada uuden suunnan, liekö ihan kotimaan matkailuksi menee ja Rovaniemi olisi kohteena. Sain tänään puhelun veljeltäni, joka on vanhempiemme luona Rovaniemellä joulua viettämässä. Äitini alzheimer alkaa olla siinä vaiheessa, että jokainen liikenevä vapaa pitänee viettää pohjoisessa.
Tänään kyllä tuo tieto itketti, ei surua, vaan harminitkua.
Onhan se tietysti matkailua tuokin, nähdä ihmisen mielen hämärtyminen ja paluu täydelliseen toimimattomuuteen. Harmittaa kyllä, ihminen, joka kuitenkin aikanaan huolehti itsestään, tykkäsi opiskella jne. Mutta yllättävä elämäähän tämä on, jokaisella voi olla moinen edessä.
No comments:
Post a Comment