Eilen juteltiin Emilian kanssa siitä, miltä tää kaupunki ja ihmiset tuntuu. Kumpikin oli huomannut sen, että ihmiset ovat aika epäystävälisiä. Täällä ei juurikaan näe hymyileviä naamoja. Ei tulisi kuuloonkaan, että - kuten Skotlannissa, jos olit kartta kädessä tai muuten öönä, heti tuli joku auttamaan hymyillen - ei täällä.
Ihmiset vaan möllistelee.
Jopa Helsingin totisuus tuntuu avosydämiseltä lämminhenkisyydeltä tän rinnalla.
Kaupoissa ja kahviloissa ei myöskään ei ole varsinaista palvelukulttuuria. Paria poikkeusta lukuunottamatta... ja molemmat tapaukset löytyi sieltä meidän harhalaukausostarilta Duna Plazasta. Tosin kahvilassa sielläkin saatiin myyjän huutoja kun kahvilassa yritettiin olla omatoimisia ja ostaa avoimesta, asiakkaiden puolella olevasta hyllystä Emilialle Colapullo.
Niin ja olihan se tietysti se toissapäiväinen grillimesta hyvä ja ystävällinen.
Sit melkein joka kaupassa vartijoita, hyvinkin tiukoilla seuraamisotteilla, ehkä varkaudet on jokapäiväistä kauraa täällä....
No tänään mennään käymään WAMP myyjäisissä, paikallisia nuoria designeireita ja käsityöläisiä... jospa sieltä löytyisi hymyileviä naamoja.
Ja jos ei muut hymyile, me yritetään ainakin, elämä on kaunis.
-Smile, even if you live in Budapest-
No comments:
Post a Comment