Perjantaina teimme päiväretken Szentendre:n kylään.

Aamupäivällä puoli yhdeltätoista lähtö ja taikaisin viiden aikaan.
Jossain tarjouslehtisessä oli 2 yhden hinnalla, joten ajattelimme, että pientä vaihtelua matkalle.
Kylä oli mukavan pieni, toki sataman lähellä oleva katu oli täynnä matkamuistomyymälöitä. Kiertelimme kylää hiukan kauempaa, joten löysimme Sparin (niitä unkarilaisia mausteita) ja hautuumaan, jokaisen reissun vakivierailupaikka.


Syömässä käytiin mainiossa pienessä Chez Nicolaus-ravintolassa. Omistaja esitteli ruuan lomassa valtavaa kalaruokakirjaa, jonka tekemisessä oli ollut mukana ja ystävänsä hedelmäkuvanveistokirjaa. Tulipa myös esille, että hänen toinen ystävänsä oli ollut Suomessa töissä, siellä missä Joulupukki asuu, eli Rovaniemellä. Ja siitähän riitti sitten lisää juttua.

Paluumatkalla tutustuimme mukavaan Tokiolaisnaiseen, juttelimme pitkät tovit. Emilia itseasiassa vastasi naisen kysymyksiin hienosti englanniksi, ja siitä se juttu sitten lähti.
Japanilaisnainen oli sitä mieltä, että Tokio ei varmasti olisi meidän paikka.. liikaa ihmisiä, kukaan ei hymyile, kuljetaan vain kiireellä eteenpäin jne. Lieneepi hän oikeassa.
Yritimme risteilyn jälkeen jäädä kaupunkiin pimeään asti, oltais nähty valaistut sillat yms. No kumpikin oli aika finaalissa jo klo 8pm, joten ei kun metro ja bussi ja hotellille elokuvailtaan. Tai mä käväisin vielä uimassa ennen sitä.
Että jäi se pimeä Budapest nyt sitten näkemättä.

Tänään launataina kävin yksikseni kaupungilla, usb-.piuhaa ja sen sellaista  piti hakea. Ja tietysti iiisot kahvit Starbucksissa... varmaan miljoona kaloria niissä kahveissa.
Illan suussa vielä lyhyt uinti ja kävely.
Emilia puuhasteli päivän hotellihuoneessa taas uutta musiikkivideota. Saapi nähdä tuleeko valmiiksi, tulee Youtubeen sitten. Edellinen oli TikTok.